Murheverhoni
Siinä ne ovat
raskaina ja tummina
Kipua ja syvää surua
ne siinä puhuvat
Tunnepuuska raottelee sisimpään
kivun ja surun takana
niin valtava tarve
tulla nähdyksi
itsenäni
Murheverhojani
moninkertainen määrä
Sivuun jo joutaisivat
vanhimmat niistä
Hellästi siirtäen
nähdyksi tullen
Olen käynyt suruprosessia läpi elämässäni läheisten ihmisten menettämisen, hylkäämiskokemusten ja lapsettomuuden kautta. Koen suruni tarvitsevan turvallisen ympäristön tullakseen esiin ja kohdatuksi. Maalaaminen ja kirjoittaminen ovat olleet minulle tärkeitä surun purkamisen kanavia. Niillä on ollut aina voimaannuttava vaikutus.
Onko sinun vaikea/helppo kohdata surua itsessäsi? Mikä sinua on lohduttanut surun hetkinä?