Veri ja vesi, samanarvoisina

”Veri on vettä sakeampaa” sanonta on meille monille tuttu. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään sen syvempää merkitystä? Viime aikoina tämä lause on kantautunut useasti korviini, ja halusin pysähtyä sen äärelle. Se herätti minussa kysymyksen: Mikä luo vahvimman yhteyden ihmisten välille ?

Adoption kautta vanhemmuuteen

Olen saanut elämältä ainutlaatuisen lahjan: mahdollisuuden kasvaa vanhemmuuteen adoption kautta. Vanhemmuuteni sydänjuuret alkoivat kasvamaan, jo vuosia ennen lasteni tuloa.

Elin odotuksen aikana mielikuvissani tulevaa lapsiperhe-elämäämme. Kuvitelmissani pohdin tuntemuksia; millaista olisi hoitaa lapsiamme, millaiset persoonat täyttäisivät kotimme tunteiden ja tarpeiden rikkaalla kirjolla ja minne kaikkialle yhdessä suuntaisimmekaan. Päiväkirjani täyttyivät merkinnöistä lapsiystävällisiin paikkoihin. Mietin myös, kuinka sukulaiset ottaisivat lapsemme vastaan, ja kuinka sisarus- ja sukulaisuussuhteet saisivat syntyä, kasvaa ja vahvistua ajan myötä. Mukana ajatuksissani kulkivat myös tulevien lasteni alkujuuret.

Pohdintoihin kuuluivat myös oman lapsuuteni kokemukset, kuten millaista tukea ja rakkautta olin saanut ja millä tavalla ne vaikuttaisivat omaan tapaani olla vanhempi. Adoptioprosessiemme kymmenen vuoden odotus sisälsi lukemattomia kysymyksiä, tunteita ja mielikuvia tulevasta.

Suurin kasvuni vanhemmuuteen alkoi kuitenkin vasta siitä hetkestä, kun sain pienen ihmeen syliini. Kokemus oli järisyttävän kehollinen, niin shokeeraavaa oli tulla äidiksi pitkän odotuksen jälkeen, täysin yllättäen, kesken arkipäivän.

Veren ja veden merkitys yhteydessä

Elin lapsuuteni, nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni vailla syvempää sydänyhteyttä isääni ja hänen puolen sukuun. Kokemuksena sitä voisi kuvailla veren virtauksen pysähtymisenä tai jähmettymisenä näissä sukujuurissa. Isäni kuoleman lähestyessä, sain ymmärtää enemmän siitä, miten oma kohtaamaton kipu, sulkee syvää tunneyhteyden virtaa.

Oman kokemukseni mukaan lämmin ja vahva yhteys ihmisten välille syntyy juuri silloin, kun annamme haavoittuvuutemmekin näkyä – yhteisesti jaetut elämän kipukohdat tekevät matkasta keveämpää ja kohtaamisesta ihmisten kanssa inhimillisempää. Tämä on suurinta elämänoppia, mitä olen äitini tunnejuuriston kautta saanut.

Kokemuksiini peilaten, lämmin ja vahva yhteys verisukulaisten välillä ei aina ole itsestäänselvyys. Tämä sai minut pohtimaan: Arvotanko veren vettä vahvemmaksi, jos rakkaus ja yhteys välillä ei virtaa?

Kun ihminen saa kohdatessa olla totta ja hyväksytty kipuineen kaikkineen, elämän vastoinkäymisten iskiessä, rakkaus alkaa virrata vapaammin ihmisten välillä. Se mahdollistaa todellisen kasvun ja merkityksellisen yhteyden. Ilman haavoittuvuuden kautta syntyvää yhteyttä vain kuoremme kohtaavat.

Tieto ja hyväksyntä omille juurille tuntuvat tärkeiltä, vaikka syvää tunneyhteyttä ei olisikaan syntynyt. Ajattelen, että veri ja vesi ovat elämässämme yhtä arvokkaita. Veri yhdistää meidät verisukulaisiimme, ja vesi ylläpitää elämäämme.

Rakkaus juurruttaa

Tahdon luoda tilaa sille, että elämä voisi virrata vapaammin – myös siellä, missä yhteys on heikentynyt. Arvostan suuresti lasteni alkujuuria ja näen biologisen siteen merkityksen osana heidän elämäänsä. Jokainen juuri kantaa tarinaa mukanaan.

Samalla uskon rakkaudesta syntyvän kiintymysjuurakon voimaan, josta olen saanut itsekin vahvistusta. Lapsille, jotka kasvavat erillään biologisista juuristaan, rakkaus, kiintymys ja juurtuminen sukuihimme, voivat tarjota vahvan pohjan elämälle. Rakkauden lämmössä kasvavat syvät kiintymysjuuret, jotka ravitsevat ja vahvistavat elämän kasvu- ja kipukohdissa.

Lempeys ja myötätunto yhteyden rakentajana

Pysähdy hetkeksi ja katso ympärillesi. Voimmeko tänään kohdata toisiamme lempeydellä ja myötätunnolla? Voisinko tarjota välillemme mahdollisuuden virtaavaan ja elävään yhteyteen uskaltamalla näyttää haavoittuvuuteni? Haluanko vaikuttaa siihen, miten elämä virtaa minussa?

Kutsuuko katseeni yhteyteen, lämpöön ja läsnäoloon? Näenkö elämänlahjan ja sen tuomat mahdollisuudet meille kaikille? – riippumatta siitä, mistä juuremme kumpuavat, riippumatta siitä mitä elämä on tiellemme asettanut.

Sydämen sävelin

Tänään kiitän teitä
äiti ja isä
kompuroinnistanne
omien polkujenne varsilla
Kiitän
vastoinkäymisistä
joita elämä 
tiellenne asetti

Teilläkin 
mukananne
sukupolvien taakkoja
niin paljon painolastia
purettavaksi
niin vähän aikaa
kohdattavaksi
kivun kipeää kuormaa

Kiitän
katson lempeydellä
Kiitän
katson rakkaudella
hyväksyen suruni sävelet

Tänään näen
kirkkaana kivussa
kasvuni 
kultasiemenet

                     Tunnejuuria